Vaalien alla

Olen kokenut epävarmuutta erilaisissa vaalitilaisuuksissa pitkin kevättä. Kysymykset on olleet vaikeita ja kaikki muut osaavampia. Olen tuntenut itseni kelvottomaksi ehdokkaaksi, kun en ole tiennyt suunnitelmista, joissa JYU ja JAMK yhdistetään yhdeksi konserniksi tai osannut puhua Jyväskylän ympäryskuntien terveyspalveluista. Vaikka teen parhaani se tuntuu riittämättömältä.

Tässä kohtaa ajatukset piti katkaista ja ottaa kampanjointiin etäisyyttä. Miksi ylipäätään lähdin tähän touhuun?

Enhän minä alun alkaenkaan halunnut poliitikoksi, vaan vaikuttaa paikallisella tasolla. Haluan olla mukana tekemässä Jyväskylästä aidosti houkuttelevaa vaihtoehtoa minulle ja opiskelukavereilleni valmistumisen jälkeen.

Aloin katsoa vaalitilaisuuksia uusin silmin. Kyse ei niinkään ole siitä, että olisin ehdokkaana riittämätön, vaan että minun arkeeni kuuluvilla asioilla ei päätöksenteossa ole edustusta. Hain ehdolle, sillä koin, että toisaalta opettajien ja toisaalta nuorten ja opiskelijoiden ääntä ei kuulla päätöksenteossa. Tämä näkyy luonnollisesti myös paneeleiden ja vaalikoneiden painotuksissa.

Jos samat ihmiset tekevät päätökset ja rakentavat raamit seuraavien päättäjien valinnalle, mikään ei muutu.

Ihan turha on kummastella, miksi opettajien, kasvattajien tai hoitajien työolot ja palkkaus ovat edelleen kehnoja valtakunnallisesti.

Olen itse kokenut, kuinka rutinoituneet päättäjät tulevat osoittamaan nuorille ehdokkaille oman pätevyytensä tenttaamalla mahdollisimman hankalia asioita, joihin nuori ehdokas ei pysty heti vastaamaan, minkä jälkeen alan ammattilainen kävelee pois automyyjän elein ohikulkijoille virnuillen.

Olen kokenut paljon epävarmuutta asetuttuani ehdolle. Koen, että osaamistani arvioidaan jatkuvasti. Päätöksentekoon pitää kuitenkin saada erilaisia ääniä puhumaan niistä asioista, joista ei nykyisellään puhuta.

Haluan olla rakentamassa lempikaupunkiini reilumpaa tulevaisuutta.

Siksi pyydän ääntäsi näissä vaaleissa

Jimi Rytkönen 397