1. Koulutus

Jos haluat yleiskuvan kasvatuksesta ja opetuksesta Jyväskylässä, lue aiempi kirjoitus (10.1.2025). En toista jo aiemmin mainittuja pointteja.

Lähdetään Amerikasta, jossa juuri tuoreeltaan aloitettiin koulutuksesta vastaavan valtakunnallisen viraston purkaminen vedoten siihen, että opetuksesta tulisi päättää paikallisesti. Erityistä huolta republikaaneissa herättää opetuksen poliittisuus.

Törmäsin samaan ilmiöön myös omassa vaalitentissäni Lyseon lukiossa, jossa peräkkäiset aiheet olivat pakolaiset, Pride, kasvisruoka ja Jyväskylän ilmastotoimet. Kaikki kysymyksiä, joihin löytyy suoraan vastaus opetussuunnitelmasta, mutta jotka ovat konservatiivi -ja oikeistopuolueille hankalia. Koitin paneelissa tuoda esiin, kuinka pettynyt olisin heidän opettajanaan, sillä selvästi sosiaaliseen tasa-arvoon, ihmisten globaaliin yhdenvertaisuuteen ja kestävään kehitykseen liittyvissä kasvatustavoitteissa on menty pahasti metsään.

Valitettavasti koulun ja opettajien edustus on jäänyt näissä vaaleissa tälle tasolle. Olen tänä keväänä osallistunut neljään paneeliin (katsojana kolmessa) ja osallistunut yhteen haastatteluun. Vaalien ennakkoasetelmista huolimatta koulutus on loistanut täysin poissaolollaan Jyväskylän kuntavaaleissa.

Näissä mainitsemissani tilaisuuksissa koulutuksesta on puhuttu yksinomaan kasviruoan tai kristinuskon kontekstissa. Asiaa riittäisi esimerkiksi opettajien 9-10 kuukauden määräaikaisissa sopimuksissa, opettajarekisterissä tai koulujen monivuotisessa budjetoinnissa. 60-70% kunnan budjetista käytetään koulutukseen, mutta siitä ei kannata puhua, koska siitä ei ole kellään mitään sanottavaa…

Paitsi ihan jokainen on somessa tai lehtien kommenttipalstoilla pedagoginen asiantuntija. Koulutus ei ole poliittinen kysymys vaan mielipide kysymys.

Toivottavasti teitä toverit opettajaopiskelijat turhauttaa. Mua vituttaa koko kuvio ihan äärettömästi. Opetus ja kasvatus julkisessa keskustelussa on vitsi.

Mutta ehkä tässä on peiliin katsomisen paikka. Ei päättäjät tai paneelien pitäjät ole opettajia tai kasvattajia – ei ne tiedä, mitä opetusalalla pitäis tehdä. Liian usein opettajat yrittää pelastaa maailmaa omasta luokkahuoneestaan. Tääkin on ymmärrettävää – mäkin puhuisin melummin omalle luokalle, kun poliitikoille. Tilanne on kuitenkin se, että jos me ei olla mukana päättämässä mm. opetuksen rahoituksesta, siitä päätetään meidän puolesta.

Mulla oli jotenkin sellanen kuva, että näihin kuntavaaleihin lähdetään Jyväskylässä opettajaopiskelijoita ja opettajia tukevien järjestöjen ja toimijoiden kanssa yhtenä rintamana. Tuki on kuitenkin ollut täys nolla. Joka paikasta mistä oon kysyny, on vastattu, että ei aiota ottaa kantaa näihin vaaleihin. Tää on ainoo ala, jossa ammatin etuja aloja ajavat järjestöt ei anna mitään tukea tai näkyvyyttä ehdokkailleen – ja edelleen puhutaan vaaleista, joista 60-70% koskee yksinomaan koulutusta.

Koulutusvaalit my ass